Vuoden 2025 alussa tapahtui huolestuttava kehitys – Hindu Kushin ja Himalajan alueen jäätiköt alkoivat sulaa kiihtyvällä vauhdilla.

Tämä alue, joka ulottuu Keski- ja Itä-Afganistanista Luoteis-Pakistaniin ja Kaakkois-Tadžikistaniin, sisältää suurimman jäävarannon Antarktiksen ja Arktiksen ulkopuolella. Alue kuitenkin lämpenee nyt kolminkertaisella nopeudella verrattuna maailman keskiarvoon.

Etelä-Aasian valtioille seuraukset ovat vakavia, sillä ne kamppailevat jo kohoavien lämpötilojen lisäksi jatkuvan köyhyyden, työttömyyden ja tuloerojen kanssa. Tämä ilmastokriisi etenee, vaikka alueen mailla, kuten Sri Lankalla ja Pakistanilla, on omat ilmastopolitiikkansa – Sri Lankan Ilmastonmuutoksen politiikkakehys ja Pakistanin Kansallinen ilmastonmuutospolitiikka.

Kysymys kuuluu: mitä muuta alueen on tehtävä?

Tuttu ilmastokatastrofi uhkaa

Vaikka ilmastopolitiikka on olemassa, Etelä-Aasian valtiot kärsivät edelleen ilmastokriisin tuhoisista vaikutuksista.

Bangladeshin Delta Plan 2100 pyrkii takaamaan veden ja ruoan saatavuuden. Nepalilla on Kansallinen sopeutumissuunnitelma, joka auttaa suojelemaan yhteisöjä ilmastonmuutoksen vaikutuksilta ohjaamalla kansallista suunnittelua, parantamalla koordinointia ja toteuttamalla sopeutumistoimia kaikilla hallinnon ja ekosysteemien tasoilla. Intia, yksi maailman suurimmista aurinkoenergian tuottajista, on sitoutunut tuottamaan 300 gigawattia aurinkokapasiteettia vuoteen 2030 mennessä.

Silti mikään maa ei ole säästynyt.

Hindu Kushin jäätiköiden sulaminen vuonna 2025 on vain viimeisin merkki ongelmista. Muita katastrofeja ovat olleet Afganistanin tuhoisat tulvat vuonna 2024, Pakistanin vuoden 2022 tulvat, jotka aiheuttivat arviolta 15,2 miljardin dollarin taloudelliset tappiot, ja Intian lamauttavat helleaallot, joissa New Delhin lämpötilat nousivat 46 asteeseen. Myös kaukaiset kaupungit, kuten Phalodi Rajasthanissa, ja metropolit, kuten Dhaka, kärsivät, ja erityisesti köyhät yhteisöt ovat joutuneet kärsimään suhteettoman paljon.

Ilman kiireellisiä toimia nämä yhteiskunnat kohtaavat vielä suurempia tuhoja. Farwa Aamer, Etelä-Aasian aloitteiden johtaja Washington DC:ssä sijaitsevassa Asia Society Policy Institutessa, kertoi TRT Worldille: ”Naiset, nuoret, lapset, maanviljelijäyhteisöt sekä taloudellisesti ja sosiaalisesti marginalisoidut ryhmät kärsivät ilmastonmuutoksen vaikutuksista eniten. Näemme vain taloudellisten ja sosiaalisten eriarvoisuuksien syvenemistä alueella, jossa tämä on jo ongelma.”

Hän korosti lisäksi, että kestävä ratkaisu löytyy vain puolueettoman ilmastoyhteistyön kautta, jota usein ”hankaloittavat poliittiset jännitteet”.

”Ilmastoyhteistyö joutuu valitettavasti poliittisten suhteiden ristiriitojen keskelle, mutta yhdessä työskentelylle on varmasti tilaa ja on mahdollista löytää yhteistyöhön perustuva ja kestävä ratkaisu Etelä-Aasian ilmasto-ongelmiin.”

Alueelliset liittoumat, kuten Bengalinlahden monialaisen teknisen ja taloudellisen yhteistyön aloite (BIMSTEC), osoittavat, kuinka koordinoidut toimet ilmastonmuutoksen ja katastrofien hallinnassa voivat tuottaa positiivisia tuloksia.

Vuonna 2022 BIMSTEC kehotti jäsenvaltioita kehittämään kansallisia toimintasuunnitelmia, jotka keskittyvät luonnon monimuotoisuuden suojeluun, jätehuoltoon ja ilmastopolitiikkaan lainsäädännöllisten ja sääntelytoimien kautta – lähestymistapa, joka on jo osoittautumassa tehokkaaksi.

Taloudelliset prioriteetit vastaan ilmastotoimet

Jotta merkittävää edistystä voidaan saavuttaa, Etelä-Aasian hallitusten on tunnustettava, että useat tekijät ovat pelissä. Vaikka hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on välttämätöntä, se ei yksin riitä. Talouskasvu ja teollistuminen menevät edelleen ympäristökysymysten edelle, mikä heijastaa ristiriitaisia prioriteetteja.

Greenpeace South Asian ympäristötaloustieteilijä Anita Perera näkee tämän keskeisenä esteenä: ”Etelä-Aasiassa lyhyen aikavälin taloudellisten hyötyjen priorisointi pitkän aikavälin ilmastonkestävyyden kustannuksella – kuten hallitsematon teollistuminen, metsien hävittäminen ja fossiilisten polttoaineiden käyttö – heijastaa eräänlaista politiikkatason denialismia.”

Hän kuitenkin haastoi käsityksen, että Etelä-Aasian maat eivät tekisi ponnisteluja rajallisista resursseistaan huolimatta. Hän nosti Bhutanin mallimaaksi, joka edistää hiilineutraaliutta, sitoutuu säilyttämään 70 prosenttia metsämaasta ja samalla priorisoi uusiutuvaa energiaa ja vesivoimaa.

”Kaikki Etelä-Aasian maiden kotimaiset politiikat eivät ole riittämättömiä ilmastonmuutoksen torjumiseksi”, Perera selitti TRT Worldille. ”Alue kohtaa merkittäviä haasteita ilmastovaikutusten haavoittuvuuden, rajallisten resurssien ja kehitysprioriteettien vuoksi, mutta jotkut maat ovat tehneet huomattavaa edistystä ilmastopolitiikan toteuttamisessa.”

Vaikka edistystä on havaittu maissa kuten Bhutanissa, alue ei ole valmis ilmastonmuutoksen sosioekonomisiin vaikutuksiin, kuten väestön siirtymiseen, laajaan työttömyyteen ja alueen BKT:n odotettuun supistumiseen tulevina vuosina.

Ruohonjuuritason ratkaisut todelliseen muutokseen

Jotta sitoumukset muuttuisivat konkreettisiksi tuloksiksi, Etelä-Aasian valtioiden on omaksuttava innovatiivisia, ruohonjuuritason lähestymistapoja. Tietoisuuden lisääminen ja ilmastolukutaidon edistäminen maaseutuyhteisöissä ovat ratkaisevia ilmastonkestävyyden rakentamisessa.

Ilmastorahoituksen analyytikko Zakir Hossain varoittaa, että ilmaston aiheuttama väestön siirtyminen voi vaikuttaa yli 40 miljoonaan eteläaasialaiseen vuoteen 2050 mennessä. Hän puoltaa alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa: ”Ilmastorahoitus on hajautettava siten, että vähintään 50 prosenttia sopeutumisvaroista saavuttaa paikallisyhteisöt. Lisäksi ilmastokasvatuksen tekeminen pakolliseksi osaksi kansallisia opetussuunnitelmia voi antaa yhteisöille valmiudet omaksua ilmastonkestäviä käytäntöjä.”

Poliittinen tahto

Poliittinen epävakaus ja taloudelliset rajoitteet kuitenkin hidastavat Etelä-Aasian kykyä vastata ilmastonmuutokseen. Intian hindunationalistinen BJP-hallitus on tehnyt ympäristölupauksia mutta on edelleen vahvasti riippuvainen fossiilisista polttoaineista, kun taas Pakistanin syvä poliittinen polarisaatio estää johdonmukaisen ilmastopolitiikan.

Sama haaste on olemassa Bangladeshissa. Vaikka YK on tunnustanut sen Kansallisen sopeutumissuunnitelman malliksi ilmastonkestävyydestä, maa kokee edelleen äärimmäisiä helleaaltoja, jotka paljastavat ympäristöhallinnon ja politiikan heikkoudet. Samaan aikaan Afganistan kohtaa vielä suurempia esteitä, sillä taloudelliset rajoitteet vaikeuttavat resurssien kohdentamista ilmastohankkeisiin.

Nepal, Malediivit ja Bhutan puolestaan luottavat asteittaisiin kotimaisiin toimiin, kuten hiilineutraaliuteen ja metsitykseen, mutta ovat edelleen erittäin haavoittuvia ilmastonmuutokselle. Sri Lanka puolestaan kamppailee tasapainottaakseen talouden elpymisen ja vihreät aloitteet, sillä ilmastonkestävyys on edelleen presidentti Anura Kumara Dissanayaken prioriteetti.

Umpeen kurominen

Keskeinen haaste on Etelä-Aasian ilmastopolitiikan muuttaminen merkityksellisiksi toimiksi ruohonjuuritasolla.

Tarvitaan monipuolinen lähestymistapa – sellainen, joka tuo konkreettisia hyötyjä paikallisille yhteisöille, kuten Sri Lankan rannikkokalastajille, jotka kärsivät kalakantojen vähenemisestä merien lämpenemisen vuoksi, tai Bangladeshin Sundarbanin asukkaille, joiden saaria nousevat vedet nielevät.

Ilman luovia ja päättäväisiä toimia, Hindu Kushin jäätiköiden sulaminen vuonna 2025 toimii varoituksena vielä suuremmista ilmastokatastrofeista tulevaisuudessa.