Tansanian rannikon läheisyydessä Intian valtamerellä sijaitseva saaristo Sansibar on vuosien varrella noussut suosioon matkailijoiden keskuudessa, jotka etsivät ainutlaatuisia ja eksoottisia kohteita.
Kahden pääsaaren erinomaiset turistikohteet ja historialliset paikat yhdistettynä päivittäisen elämän idylliseen, aaltojen liikkeeseen sulautuvaan rytmiin, jättävät vierailijan lumoutuneeksi ajattomuuden tunteesta.
Sansibarilla, joka on Tansanian puoliautonominen maakunta, on oma vaaleilla valittu hallitus, jota johtaa tällä hetkellä presidentti Hussein Ali Mwinyi. Hänellä on vahvat siteet Turkkiin Marmara-yliopiston alumnina, mikä on osaltaan vahvistanut maiden diplomaattisia suhteita.
Presidentti Mwinyi, joka on myös Tansanian entinen terveysministeri, kuvaili äskettäin henkilökohtaista yhteyttään Turkkiin ja kutsui itseään jopa ”puoliksi turkkilaiseksi”. Tämä lausunto kertoo Turkin ja Sansibarin välisten suhteiden vahvistumisesta.
Historiallisesti Sansibar oli merkittävä pysähdyspaikka Euroopan ja Aasian välisessä kaupankäynnissä esiteollisella aikakaudella. Saaristo kehittyi merenkulun ja kaupan keskukseksi, kunnes Suezin kanavan avaaminen 1800-luvun puolivälissä muutti merireittejä.
Nykyään Sansibar on edelleen merkittävä maustetuottaja, mutta heikko infrastruktuuri ja palvelut hankaloittavat sen ‘sinisessä taloudessa’ piilevän potentiaalin hyödyntämistä. Maa on asiantuntijoiden mukaan riippuvainen kalastuksesta.
Sininen talous
Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että pääsaarella vain 92 kotitaloutta 1 100:sta harjoittaa kalastusta, mikä johtuu vakavasta varustepulasta.
Lisäksi naisiin kohdistuu sukupuolistereotypioita, jotka estävät heitä osallistumasta päätöksentekoon. Tämä luo heille turvattomuutta ja näkymättömyyttä alalla, mikä johtaa entistä suurempaan tarpeeseen tukea ja parantaa naiskalastajien työolosuhteita.
Vuodesta 2020 lähtien presidentti Mwinyi on pyrkinyt haastamaan näitä kehityskulkuja ja edistämään sukupuolten tasa-arvoa. YK:n Naiset Tansaniassa nimesi hänet HeforShe-Championiksi vuonna 2021.
Presidentti ei silti yksin pysty saamaan aikaan muutosta naisten asemaan kalastuksen parissa. Vaikka hän tekee väsymättä töitä,, kalastajana toimimista pidetään edelleen riskialttiina naisille. Näin on vaikka naiset ovat merkittävässä roolissa kalastus- ja meritaloussektoreilla Afrikassa, erityisesti jalostajina, kauppiaina ja jakelijoina.
Onneksi tilanne voi muuttua, uuden tarinan myötä kauniin Sansibarin saariston sydämessä.
Taide teollisuuden tukena
Vuodesta 2012 lähtien turkkilainen humanitaarinen järjestö Umut Sensin on hyödyntänyt taiteen parantavaa voimaa Sansibarin kalastajien haasteiden ratkaisemiseksi ja sinisen talouden elvyttämiseksi. Tämä on tapahtunut Samaki Art Projectin kautta yhteistyössä tansanialaisen Research Implementation Effect (RIE) -järjestön kanssa.
Gyotaku, perinteinen japanilainen menetelmä, jossa kala painetaan riisipaperille, on projektin keskiössä. Alun perin japanilaiset kalastajat käyttivät sitä saaliidensa dokumentointiin, mutta nykyään siitä on tullut taidemuoto.
Umut Sensin -järjestön perustaja Emrah Engin kertoo, että Samaki Art Project pyrkii elvyttämään Sansibarin kalastussektorin Gyotakun avulla. Projekti integroi perinteiset kalastajataloudet alalle ja lisää tietoisuutta ammatista taiteen kautta.
Istanbulissa toimiva Umut Sensin, joka tarkoittaa vapaasti käännettynä 'sinä olet toivo', tukee ihmisiä haastavissa taloudellisissa ja sosiaalisissa olosuhteissa luovien projektien avulla. Järjestö levittää viestiä: 'Toivo ei koskaan lopu'.
Muutoksen viljelijät
Samaki Art Project on turkkilaisen kuvittajan Sule Yavuzerin idea, joka aloitti sen yhteistyössä italialaisen Gyotaku-taiteilijan Eleni Di Capitan kanssa Umut Sensin -säätiön tuella.
Projekti on muodostunut uudeksi sillaksi Turkin ja Sansibarin välille ja avannut uuden aikakauden Afrikan kalastajille. Se on rohkaissut Sansibarin naisia paljastamaan taiteelliset kykynsä.
Turkille kulttuuriyhteistyö on ollut mainio tapa lisätä sen kasvavaa pehmeää valtaa Afrikassa. Samaki Art Project rakentaa Turkin ja Tansanian välisiä suhteita, jotka ovat vahvistuneet Turkin yhteistyö- ja koordinointiviraston (TIKA) vuonna 2017 esittämän vision 'Omavarainen Afrikka' myötä.
“Kun projekti saavuttaa tavoitteensa, kalastajien kotitalouksien keskimääräinen kuukausitulo saarilla ylittää 100 Yhdysvaltain dollaria. Tällä hetkellä Sansibarin keskimääräinen kuukausitulo on 47 dollaria”, kertoo Emrah Engin.
Engin lisää, että projekti pyrkii edistämään myös maatalouden kehitystä kalastusteollisuuden lisäksi. Suunnitelmiin kuuluu kahden täysin varustellun veneen hankinta.
“Parannettuamme kalastajien elämää, saaresta tulee omavarainen kylä, joka pystyy täyttämään omat tarpeensa ja auttamaan muita. Tavoitteena on saavuttaa tämä vuoteen 2025 mennessä”, Engin kertoo.
Japanilainen taidemuoto Afrikassa
“Kala on epäilemättä tämän projektin merkittävin inspiraation lähde”, kertoo turkkilainen taiteilija Sule Yavuzer.
Tumbatu, viehättävä saari Sansibarin saaristossa tunnetaan pääasiassa kalastuksesta, ja se omaa valtavan potentiaalin Gyotaku-taiteessa. “Valitettavasti paikallisilta asukkailta puuttuu mahdollisuudet esitellä sitä maailmalle”, Yavuzer selittää.
“Miten Tumbatun kalat voivat saavuttaa maailmanmarkkinat? Kylmäketjujen luominen oli mielestäni välttämätöntä saaliin kuljettamiseksi kaukaisille markkinoille”, Yavuzer sanoo.
“Ehdotin kalapainatusten tekemistä ja niiden myymistä tuotannon kautta, jotta Tumbatun kalat saataisiin tunnetuiksi maailmalla. Idea sai myönteisen vastaanoton, ja lähdimme toteuttamaan sitä.”
Sansibarin saarella asuvat 40 naista oppivat Gyotakun ja loivat satoja taideteoksia intensiivisen 21 päivän koulutuksen, työpajojen ja näyttelyiden aikana, mukaan lukien äskettäin pidetty “Meren muotokuvat” -näyttely.
“Gyotaku on kyse todellisesta kalapainannasta”, sanoo Di Capita, joka on työskennellyt Yavuzerin kanssa tässä projektissa.
“Yavuzer kutsui minut sosiaalisen median kautta Sansibariin opettamaan Gyotakua, joka on perinteinen japanilainen taide. Hyväksyin kutsun ja olin iloinen voidessani liittyä mukaan, koska halusin todella auttaa naisia uusien työmahdollisuuksien ja kehityksen parissa.”
‘Umut Sensin’ käytännössä
Kylän vanhin ja projektiin osallistunut Rahma Khamis kertoi TRT Worldille, että Samaki Art Project ja naisten ja nuorten tukeminen ovat jättäneet pysyvän vaikutuksen Sansibariin ja Tansaniaan.
Khamis ilmaisi myös kiitollisuutensa projektin kautta saadusta tiedosta: “Olemme kiitollisia kouluttajillemme ja muille mukana olleille järjestöille. Henkilökohtaisesti kiitän Umut Sensin -järjestöä, joka toi tämän avun saarellemme.”
“Kiitos myös Umut Sensinille siitä, että keksitte idean ja teitte meistä naisista taiteilijoita. Emme edes tienneet, miten piirretään, mutta nyt olemme omaksuneet taidon ja arvostamme työtä. Näemme sen vievän meidät pitkälle.”
Toinen projektiin osallistunut Arafa Mussa on samaa mieltä Khamisin kanssa. “Aluksi en uskonut, että kalaa voisi käyttää taiteen tekemiseen, mutta tunsin oloni paremmaksi, kun saimme ensimmäisen taidekoulutuksen. Jatkamme taideteosten tuottamista ja koulutamme muita sen yksityiskohdista.”
Organisaatiot, kuten Emerson's Zanzibar Foundation, joka toimi Samaki Art Projectin sponsorina, tukevat aktiivisesti taiteilijoita ja järjestävät visuaalisen taiteen festivaaleja edistääkseen kestävää tulevaisuutta taiteen avulla.
Ensimmäinen näyttely
Turkin suurlähetystö Dar es Salaamissa järjesti ensimmäisen Sansibarin Gyotaku-taiteen näyttelyn syyskuun alussa kulttuuridiplomatian, humanitaarisen avun ja taiteen nimissä. Näyttely pidettiin Emerson Hurumzi -hotellin näyttelysalissa Sansibarissa, ja siihen osallistui edustajia useista suurlähetystöistä.
Sansibarin hallituksen sinisen talouden ja kalastuksen ministeri Suleiman Masoud Makame kiitti Samaki Art Projectia Zanzibarin laajan ekosysteemin esittelemisestä ja kalan taloudellisen ja ravitsemuksellisen merkityksen korostamisesta.
Turkin suurlähettiläs Mehmet Gulluoglu korosti projektin merkitystä ammatillisen koulutuksen kehittämisaloitteena. Hän siteerasi vanhaa sanontaa: “Jos annat miehelle kalan, annat hänelle ruoan päiväksi. Jos opetat miehen kalastamaan, annat hänelle loppuelämän ruoat.”
Näyttelyn vuorovaikutteinen yhteisötaidekulma innosti osallistujia painamaan kalan puukalaleimalla ja ottamaan valokuvan erityisessä valokuvakulmassa.
Näyttely järjestetään pian myös Istanbulissa.
