Suunnitelmat uuden alueellisen järjestön perustamiseksi ovat käynnissä, ja keskustelut Islamabadin, Pekingin ja naapurimaiden välillä ovat edenneet merkittävästi.

Tämä aloite perustuu näiden maiden yhteiseen näkemykseen siitä, että uusi alusta on välttämätön alueellisen integraation edistämiseksi. Pakistan ja Kiina ovat jo ottaneet johtavan roolin neuvotteluissa keskeisten kumppaneiden kanssa, mikä viittaa mahdolliseen muutokseen Etelä-Aasian geopoliittisessa maisemassa.

Vaikka Peking ei ole vielä julkisesti tukenut tätä uutta liittoumaa, diplomaattiset keskustelut viittaavat siihen, että Kiina pitää ehdotettua järjestöä yhteensopivana laajemman alueellisen talousvisionsa kanssa.

Alustavien raporttien mukaan uusi liittouma pyrkii korvaamaan nyt jo toimintansa lopettaneen Etelä-Aasian alueellisen yhteistyöjärjestön (SAARC) keskittyneemmällä kokonaisuudella, joka painottaa investointeja ja alueellista yhteyksiä.

Uuden liittouman odotetaan käsittelevän kiireellisiä rajat ylittäviä haasteita, kuten ilmastonmuutosta ja luonnonkatastrofeja, jotka ovat viime vuosina tulleet yhä ajankohtaisemmiksi.

Idea sai vauhtia korkean tason kokouksessa, joka pidettiin Pakistanin, Kiinan ja Bangladeshin välillä Kunmingissa, Kiinassa 19. kesäkuuta.

Tämä kokous tarkoitti merkittävää askelta kohti uuden alueellisen liittouman muodostamista, joka voisi tehokkaasti korvata pysähtyneen SAARC-kehyksen. Huomionarvoista on, että Bangladesh, joka aiemmin tuki Intian SAARC-boikottia, näyttää olevan avoimempi yhteistyölle uuden hallituksensa alaisuudessa.

Useiden SAARC:iin kuuluneiden maiden, kuten Sri Lankan, Malediivien ja Afganistanin, odotetaan liittyvän tähän uuteen mekanismiin.

Raporttien mukaan Intiallekin saatetaan esittää kutsu osallistua, vaikka sen halukkuus liittyä on epävarmaa jatkuvien jännitteiden vuoksi Pakistanin kanssa.

Intialaisessa mediassa liikkuneiden vahvistamattomien raporttien mukaan uusi järjestö voisi saada nimekseen South Asian Cooperation Alliance (SACA), ja sen ensimmäinen kokous saattaisi olla elokuussa Islamabadissa.

SAARC:in rappeutuminen ja menetetyt mahdollisuudet

Vuonna 1985 perustettu ja päämajaansa Katmandussa, Nepalissa pitänyt SAARC oli tarkoitettu taloudellisen, kulttuurisen ja poliittisen yhteistyön edistämiseen Etelä-Aasian maiden välillä.

Sen perustajajäseniä olivat Intia, Pakistan, Bangladesh, Nepal, Sri Lanka, Bhutan ja Malediivit, ja Afganistan liittyi mukaan vuonna 2007.

Huolimatta aloitteista, kuten Etelä-Aasian vapaakauppa-alueesta (SAFTA) ja instituutioista, kuten Etelä-Aasian yliopistosta ja SAARC:in kehitysrahastosta, SAARC:in vaikutus jäi rajalliseksi. Alueen sisäinen kauppa muodosti vain viisi prosenttia kokonaiskaupasta, mikä on huomattavasti vähemmän kuin Euroopan unionin 65 prosenttia ja ASEAN:in 26 prosenttia.

SAARC:n merkitys piili sen potentiaalissa yhdistää lähes kaksi miljardia ihmistä alueella, tarjoten foorumin pienemmille valtioille esittää huoliaan ja etsiä yhteistyöratkaisuja.

Kuitenkin viimeisin huippukokous pidettiin lähes vuosikymmen sitten, ja SAARC on nyt lähellä loppuaan, kun uusi Kiinan ja Pakistanin johtama mekanismi on muotoutumassa.

SAARC:in tuho

SAARC:n rappeutuminen voidaan jäljittää vuoden 2016 19. vuosikokoukseen, joka oli määrä järjestää Islamabadissa. New Delhi kuitenkin boikotoi kokousta Intian hallinnoimassa Kashmirissa tapahtuneen Uri-hyökkäyksen aiheuttamien jännitteiden vuoksi.

Tämä boikotti, jota tuki Intian vaikutusvallan alainen ja Hasina Wajidin johtama Bangladeshin hallitus, käytännössä pysäytti järjestön toiminnan. SAARC jäi yhden maan politiikan panttivangiksi, mikä esti yhteisen edistyksen kaupan, ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja inhimillisen kehityksen kaltaisissa kysymyksissä.

Intian ja Pakistanin välinen kilpailu, erityisesti Kashmiriin, terrorismiin ja vesivarojen jakamiseen liittyvissä kysymyksissä, on luonut toistuvia diplomaattisia umpikujia.

Vuodesta 2014 lähtien, kun pääministeri Narendra Modi astui valtaan, Intia on omaksunut hindutva-ideologian, joka on entisestään syrjäyttänyt Pakistania ja tehnyt SAARC:ista vanhentuneen.

Sen sijaan, että Intia olisi elvyttänyt SAARC:in, se on keskittynyt foorumeihin, kuten BIMSTEC:iin, joka sulkee Pakistanin ulkopuolelle mutta on samalla ollut vaikeuksissa saadakseen jalansijaa jäsentensä taloudellisten ja poliittisten epäsymmetrioiden vuoksi.

Huhtikuussa tänä vuonna Intia antoi SAARC:ille viimeisen iskun peruuttamalla SAARC-viisumit pakistanilaisilta liikemiehiltä.

Tämä taipumus politisoida mikä tahansa Pakistanin kanssa jaettu foorumi heikentää alueellisten foorumien potentiaalia. Jopa viimeisimmässä Shanghain yhteistyöjärjestön (SCO) huippukokouksessa Intia oli ainoa jäsenmaa, joka ei allekirjoittanut yhteistä julkilausumaa, mikä korostaa sen haluttomuutta osallistua yhteistyöhön.

SAARC, jota kerran kutsuttiin Etelä-Aasian Euroopan unioniksi, oli hengeltään samanlainen mutta vailla EU:lle ominaista vahvaa institutionaalista rakennetta tai yhteistä poliittista visiota.

Vaikka EU syntyi sodanjälkeisestä konsensuksesta, jota ohjasi taloudellinen jälleenrakennus ja sovinto, SAARC perustettiin keskellä syvälle juurtuneita historiallisia kilpailuja ja aluekiistoja, erityisesti Intian ja Pakistanin välillä.

Nämä kahdenväliset jännitteet heijastuivat usein SAARC:n monenvälisiin prosesseihin, pysäyttäen edistyksen keskeisissä aloitteissa.

Toisin kuin EU:n vahvat ylikansalliset rakenteet, SAARC oli aina hallitustenvälinen, riippuvainen konsensuksesta ja vailla täytäntöönpanomekanismeja. Tämä teki siitä erityisen haavoittuvan poliittisille muutoksille ja kahdenvälisille kriiseille, ja Intian koko ja taloudellinen painoarvo estivät yhtenäisen alueellisen agendan luomisen.

Kiina voisi tasapainottaa Intian vaikutusvaltaa

Alueen merkittävänä voimana Kiina voisi mahdollisesti vähentää Intian vaikutusvaltaa, mikä antaisi vanhojen strategisten kilpailujen väistyä taka-alalle.

Ennen kuin SAARC syrjäytettiin, Pakistan oli ehdottanut uusien jäsenten, kuten Kiinan, Iranin ja Keski-Aasian tasavaltojen, lisäämistä. Pakistan jopa ehdotti Kiinaa SAARC:n yhdeksänneksi jäseneksi 19. huippukokouksessa Islamabadissa, joka lopulta peruttiin Intian boikotin vuoksi.

Maailmanpankin mukaan Etelä-Aasia on ollut yksi maailman vähiten integroituneista alueista, mikä korostaa tarvetta alustalle, joka voi yhdistää monimuotoisia maita.

Jos Kiina, Pakistan ja muut jäsenet voivat sopia toimivasta kauppapohjaisesta kehyksestä, uusi järjestö voisi vahvistaa alueellista yhtenäisyyttä.

Intialle tämä kutsu edustaa kriittistä käännekohtaa: sen on päätettävä, haluaako se osallistua ja muokata Etelä-Aasian tulevaisuutta vai katsella sivusta, kun uusi alueellinen järjestys syntyy ilman sen osallistumista.