Euraasian geopoliittinen maisema on muuttumassa – Venäjän sota Ukrainassa ja Kiinan laajeneva Belt and Road -hanke muokkaavat aluetta – ja Turkki etenee rohkeasti Keski-Aasiaan.

Syvistä kulttuurisista siteistä ja strategisista tavoitteista motivoituneena Ankara nousee tärkeäksi kumppaniksi neljälle turkinsukuiselle valtiolle: Kazakstanille, Uzbekistanille, Kirgisialle ja Turkmenistanille. Nämä maat pyrkivät monipuolistamaan ulkosuhteitaan ja vähentämään riippuvuuttaan Moskovasta ja Pekingistä.

Turkin tavoitteet kiteytyvät Keskikäytävässä – itä-länsi-kauppareitissä, joka heijastaa sen historiallisia siteitä Keski-Aasiaan ja vastaa nykyisiin geopoliittisiin muutoksiin. Vaikka Venäjän hyökkäys Ukrainaan kiihdytti kiinnostusta vaihtoehtoisiin kauppareitteihin ja houkutteli investointeja Kiinasta ja EU:sta, Keskikäytävä ei ole vuoden 2022 jälkeinen ilmiö. Turkki ja sen keskiaasialaiset kumppanit olivat jo aiemmin luoneet merkittävää pohjaa tälle, mikä teki käytävästä toimivan ja elinkelpoisen. Myös pienemmät kauttakulkumaat ovat ottaneet käytännön askeleita helpottaakseen kauppavirtoja Mustaltamereltä Kiinaan. Nykyinen kehitys on enemmänkin olemassa olevan vision laajentamista kuin reaktiota.

Viimeisimmät turkkilaiset infrastruktuurihankkeet, kuten Turkin, Georgian ja Azerbaidžanin yhdistävien satamien ja rautateiden modernisointi sekä logistiikkakeskusten kehittäminen Kaspianmeren ympärillä, ovat merkittävästi parantaneet alueellisia yhteyksiä. Tammikuun ja lokakuun 2024 välillä rahtiliikenne kasvoi 68 prosenttia. Nämä toimet ovat jo lyhentäneet kuljetusaikoja ja avanneet uusia taloudellisia reittejä Kiinan ja Euroopan välillä. Tavarat, joiden kuljettaminen meritse kesti aiemmin 35–45 päivää, kulkevat nyt vain 10–15 päivässä.

Euroopan näkökulmasta reitti tarjoaa nopeamman pääsyn Etelä-Kaukasiaan, Kaspianmerelle ja Keski-Aasiaan Georgian ja Turkin satamien kautta. Vaikka parannuksia tehdään jatkuvasti, Keskikäytävä on edelleen monimuotoinen reitti, joka vaatii useiden maiden yhteistyötä ja sisältää sekä maa- että merikuljetuksia.

Turkki on keskittynyt vahvistamaan tätä käytävää. Diplomaattiset keskustelut Keski-Aasian hallitusten kanssa osoittavat selkeät painopisteet, kuten kaupan esteiden vähentäminen rajoilla ja satamien välisen yhteyden parantaminen.

Monipuolistaminen: Energia- ja taloustavoitteet

Käytävän lisäksi Turkki pyrkii myös energian monipuolistamiseen syventämällä suhteitaan Kaspianmeren alueeseen. Vaikka se löysi Mustanmeren kaasua vuonna 2020, Ankara on edelleen riippuvainen ulkoisista energialähteistä. Se edistää aktiivisesti hankkeita, kuten Trans-Anatolian Natural Gas Pipeline (TANAP), Trans-Adriatic Pipeline (TAP) ja South Caucasus Pipeline, jotka kuljettavat Kaspianmeren kaasua Eurooppaan – auttaen vähentämään riippuvuutta Venäjästä ja Iranista.

Pyrkimykset tuoda turkmeenikaasua Euroopan markkinoille ovat jatkuneet yli kolme vuosikymmentä, mutta niitä ovat jatkuvasti haitanneet geopoliittiset ja logistiset haasteet. Näihin kuuluvat erityisesti Ashgabatin jännitteiset suhteet Iraniin – ongelma, jota nyt osittain lievennetään vaihtosopimuksilla – sekä Teheranin omat pyrkimykset tulla merkittäväksi kaasuntoimittajaksi Eurooppaan ja Turkkiin.

Viimeaikainen kehitys viittaa kuitenkin muutokseen: maaliskuussa 2024 Turkki ja Turkmenistan allekirjoittivat yhteisymmärryssopimuksen aiesopimuksen kaasualan yhteistyön laajentamisesta. Tämä seurasi elokuussa 2023 pidettyä korkean tason tapaamista Turkmenistanin ulkoministerin Rashid Meredovin ja hänen turkkilaisen kollegansa Hakan Fidanin välillä, jossa keskityttiin kaupan ja taloussuhteiden vahvistamiseen – luoden lisää pohjaa turkmeenikaasun viennille Euroopan markkinoille Turkin kautta.

Nämä toimet heijastavat Turkin laajempaa tavoitetta asemoida itsensä energiakeskukseksi EU:n ja Kaspianmeren välillä. Toukokuun puolivälissä turkkilaiset ja azerbaidžanilaiset viranomaiset allekirjoittivat yhteistyösopimuksen kaasun kauttakulusta Azerbaidžanin ja Georgian läpi. Tämä huipentui helmikuun 11. päivän sopimukseen Ankaran ja Ashgabatin välillä turkmeenikaasun toimittamisesta Türkiyeen Iranin kautta kaasun vaihtosopimusmenetelmällä.

Nykyisessä epävakaassa energiamaisemassa tämä strategia tukee Turkin tavoitetta monipuolistaa energialähteitä ja vähentää riippuvuutta yhdestä toimittajasta – erityisesti Venäjästä tai Iranista.

Toinen Karabahin sota kiihdytti Ankaran yhteyksiä alueeseen, ja Azerbaidžan nousi Turkin suurimmaksi kaasuntoimittajaksi vuosina 2019–2020. Tämä yhteistyö on sittemmin laajentunut, ja Turkmenistanilla on nyt aktiivisempi rooli. Tammikuussa 2021 Azerbaidžan ja Turkmenistan sopivat yhteisen Dostluk-kaasukentän kehittämisestä, mikä voisi jopa elvyttää pitkään keskustellun Trans-Kaspian-kaasuputken - hankkeen, jota Venäjä ja Iran ovat pitkään vastustaneet, koska ne näkevät turkmeenikaasun uhkana vaikutusvallalleen Euroopan markkinoilla.

Sotilaallinen yhteistyö ja poliittinen linjaus

Turkki käyttää myös sotilas- ja puolustussuhteita syventääkseen läsnäoloaan Keski-Aasiassa. Sen tuki Azerbaidžanille vuoden 2020 Karabahin sodassa – jossa turkkilaiset Bayraktar-droonit osoittautuivat ratkaiseviksi – herätti alueellista kiinnostusta turkkilaista sotilasteknologiaa kohtaan. Tämä on sittemmin johtanut laajempiin puolustusyhteistyöhankkeisiin.

Vuonna 2022 Kazakstanin kanssa sovittiin sotilaallisen yhteistyön laajentamisesta ilmailu- ja miehittämättömien ilma-alusten (UAV) tuotannossa. Kirgisia ja Turkmenistan ovat myös edistäneet puolustussuhteita Turkin kanssa. Kirgisian tapauksessa turkkilaisia aseita pidetään tasapainottavana tekijänä sekä Tadzikistania että Afganistanista kumpuavaa alueellista epävakautta vastaan.

Taloudellisella rintamalla Turkki pyrkii vapaakauppasopimuksiin ja etuuskohtelukauppasopimuksiin Uzbekistanin, Turkmenistanin ja Kirgisian kanssa. Ankara on elvyttänyt vuonna 1985 Iranin ja Pakistanin kanssa perustetun Taloudellisen yhteistyöjärjestön (ECO) edistääkseen suurempaa kauppaa. Vaikka sen vaikutus oli aiemmin rajallinen, ECO:n uudelleenaktivointi sopii Ankaran laajempaan itään suuntautuvaan strategiaan.

Vaikka Turkki ei voi kilpailla Kiinan ja Venäjän taloudellisen painoarvon kanssa, se hyödyntää vahvoja kulttuurisia ja uskonnollisia siteitä sekä kasvavaa strategista merkitystä syventääkseen kaupallisia suhteita. Sen vienti Keski-Aasiaan nousi 12 miljardiin dollariin vuonna 2022, mikä on 30 prosentin vuosikasvu. Kahdenvälinen kauppa Turkmenistanin kanssa nousi 2,5 miljardiin dollariin vuonna 2023, ja molemmat osapuolet pyrkivät kaksinkertaistamaan tämän luvun pian.

Turkki on myös allekirjoittanut vapaakauppasopimuksia Kazakstanin (2016) ja Uzbekistanin (2024) kanssa, joista jälkimmäinen sopimus nosti suhteet strategisen kumppanuuden tasolle. Vuonna 2023 kauppa Kazakstanin kanssa nousi 6,4 miljardiin dollariin ja Uzbekistanin kanssa 3 miljardiin dollariin – molemmat osoittavat merkittävää kasvua aiemmista vuosista.

Muuttuva geopoliittinen tilanne ja mahdollisuudet

Mikä tekee Turkin lähestymistavasta toimivan, on se, että Keski-Aasian valtiot – erityisesti Kazakstan ja Uzbekistan – pyrkivät aktiivisesti monipuolistamaan ulkosuhteitaan. Vetovoima piilee suuremman autonomian saavuttamisessa taloudellisessa ja poliittisessa päätöksenteossa. Kirgisia ja Turkmenistan seuraavat perässä, ja niillä on kasvava mieltymys monivektoriseen ulkopolitiikkaan.

Venäjän keskittyminen Ukrainaan on heikentänyt sen läsnäoloa Keski-Aasiassa, mikä luo tilaa uusille toimijoille. Samaan aikaan Kiinan taloudellinen valta Belt and Road Initiative -hankkeen kautta kasvaa edelleen. Tässä yhteydessä Turkki esittäytyy kulttuurisesti läheisempänä ja vähemmän hallitsevana kumppanina.

Tämä suuntaus on institutionalisoitu foorumeilla, kuten Turkkilaisten valtioiden järjestö (OTS), jossa kaikki turkinsukuiset maat ovat yhdistäneet voimansa yhteisen vision ympärille. Marraskuussa 2024 pidetyssä OTS-huippukokouksessa jäsenet sitoutuivat Vision 2040 -ohjelmaan, jonka tavoitteena on vastata ilmasto-, talous- ja geopoliittisiin haasteisiin turkkilaisen yhteistyön kautta.

Monin tavoin Turkin pyrkimykset Keski-Aasiassa ja Kaspianmeren alueella osuvat yhteen länsimaisten geopoliittisten intressien kanssa, erityisesti Venäjän ja Kiinan vaikutusvallan vähentämisessä alueella. Sekä Ankara että sen länsimaiset kumppanit jakavat kiinnostuksen edistää itä-länsi-yhteyksiä – kaasuputkien, rautateiden ja kauppakäytävien kautta – jotka tarjoavat vaihtoehtoja kilpailijamaiden hallitsemalle infrastruktuurille.

Laajemmalla tasolla Turkin sitoutuminen heijastaa Keski-Aasian kasvavaa globaalia merkitystä. Viime vuosina suuret vallat Euroopasta ja Lähi-idästä ovat lisänneet diplomaattista lähestymistä viiteen Keski-Aasian valtioon. Tämä huomion lisääntyminen ei ole sattumaa: Keski-Aasia sijaitsee nyt moninapaisen maailmanjärjestyksen ytimessä.

Turkin määrätietoinen eteneminen Keski-Aasiaan on vastaus muuttuviin geopoliittisiin virtauksiin – ja heijastus pidemmän aikavälin tavoitteista. Vaikka se kohtaa edelleen merkittävää kilpailua Venäjältä ja Kiinalta, liikkumatila kasvaa.

Hyödyntämällä kulttuurista läheisyyttä, strategista maantiedettä sekä ajankohtaisia infrastruktuuri- ja energiainvestointeja Turkki asemoituu uskottavaksi ja vaikutusvaltaiseksi toimijaksi alueella. Mahdollisuuksien ikkuna on auki – ja Turkki astuu siitä sisään määrätietoisesti.