Lokakuun 7. päivän hyökkäyksen jälkeen länsimaiset johtajat, kuten Yhdysvaltain presidentti Joe Biden, Britannian pääministeri Rishi Sunak ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron, tuomitsivat nopeasti Hamasin, vertaamalla sitä toisinaan terroristiryhmä Daeshiin.

Jo 1940-luvulla, kauan ennen kuin palestiinalaiset vastarintaryhmät kuten Hamas tarttuivat aseisiin Israelin miehitystä vastaan, suuri joukko juutalaisia militantteja pommitti ja ampui kuoliaaksi brittiläisiä virkamiehiä ja palestiinalaisarabeja 1940-luvulla.

Juutalaisryhmät, kuten Haganah, Irgun ja Stern-jengi (Lehi), käyttivät aktiivisesti terrorismia Britannian mandaattia vastaan Palestiinassa ja levittivät pelkoa arabiväestön keskuudessa.

"Väitän, että juutalainen terrorismi 1940-luvulla oli sekä taktisesti että strategisesti merkittävää. Taktisella tasolla juutalaiset terroristit pystyivät vaikeuttamaan Britannian turvallisuusjoukkojen toimintaa ja heikentämään niiden kykyä hallita Palestiinaa", kirjoittaa David A. Charters, sotahistorian professori ja Gregg Centren sodan ja yhteiskunnan tutkimuksen vanhempi tutkija New Brunswickin yliopistossa, Kanadassa.

"Tämä vaikutti merkittävästi strategisella tasolla Britannian päätökseen vetäytyä Palestiinasta, mikä puolestaan loi edellytykset Israelin perustamiselle ja arabipalestiinalaisen diasporan syntymiselle", hän sanoi artikkelissaan "Juutalainen terrorismi ja moderni Lähi-itä".

Amerikkalainen sotilasasiantuntija John Lois Peeke kirjoittaa myös, että sionistinen terrorismi oli Israelin idean ytimessä. "Juutalainen terrorismi brittejä ja arabeja vastaan vaikutti voimakkaasti brittien poistumiseen Palestiinasta, Kansainliiton mandaatin hylkäämiseen ja Israelin juutalaisvaltion luomiseen", hän kirjoittaa kirjassaan "Juutalais-sionistinen terrorismi ja Israelin perustaminen".

Sionistiset terroristiryhmät hyökkäsivät vapaasti paitsi sotilaskohteita myös siviilejä vastaan 1940-luvulla.

Lokakuussa 1945 maanalla toimineet juutalaiset ryhmät kohdistivat samanaikaisesti hyökkäyksiä siirtomaiden rautateihin, öljynjalostamoihin ja poliisiveneisiin Palestiinassa. Tämä merkitsi kahden vuoden juutalaiskapinan alkua sekä brittejä että palestiinalaisia vastaan.

Irgun räjäytti heinäkuussa 1946 Jerusalemissa King David -hotellin, jossa sijaitsi Britannian hallinnon päämaja, ja surmasi 92 ihmistä.

"[Robert] Asprey, [Menachem] Begin ja [Samuel] Katz osoittavat, että King David räjäytettiin kahdesta syystä: kostaakseen Britannian hyökkäyksen Juutalaistoimistoa vastaan ja tuhotakseen salaiset asiakirjat, jotka olisivat yhdistäneet Juutalaistoimiston ja [David] Ben-Gurionin Haganahin terrorismiin", Peeke kirjoittaa.

Haganah oli Palestiinan Juutalaistoimiston aseellinen siipi. Juutalaistoimisto taas oli Maailman sionistijärjestön operatiivinen haara, jonka perusti sionismin perustajaisä Theodor Herzl ensimmäisessä sionistikongressissa vuonna 1897 Sveitsin Baselissa.

Palestiinan Juutalaistoimisto, joka muutti nimensä Israelin Juutalaistoimistoksi vuonna 1948, pyrki kannustamaan, takaamaan ja toteuttamaan juutalaisten muuttoliikkeen Israeliin muista maista.

Ben Gurion oli Juutalaistoimiston johtaja vuodesta 1935 Israelin valtion perustamiseen vuoteen 1948 saakka, ja hänellä oli keskeinen rooli Haganahin toiminnassa. Myöhemmin Gurionista tuli Israelin ensimmäinen pääministeri.
Haganah tarkoittaa puolustusvoimaa, mikä inspiroi sionistijohtajia nimeämään asevoimansa Israelin puolustusvoimiksi (IDF) Israelin syntymisen jälkeen.

1940-luvun maanalaisesta toiminnasta "juutalainen terrorismi muuttui sotilasoperaatioiksi, ja terroristijärjestöstä tuli Israelin puolustusvoimat", kirjoittaa Peeke

Sionistinen ‘etninen puhdistus’

9. huhtikuuta 1948 Irgunin ja Lehin militantit toteuttivat yhdessä Deir Yassinin verilöylyn, jossa surmattiin vähintään 107 palestiinalaista kyläläistä, mukaan lukien naisia ja lapsia. Deir Yassin oli noin 600 asukkaan palestiinalaiskylä lähellä Jerusalemia.

Irgunin terrorismin julmuus tavallisia palestiinalaisia kohtaan Deir Yassinissa pyrki shokeeraamaan ja pelottelemaan palestiinalaisarabeja. Sen tarkoituksena oli pakottaa palestiinalaiset lähtemään kotiseudultaan, sanoi Fatahin liikkeen toinen perustaja Salah Khalaf haastattelussa ranskalaisen toimittajan Eric Rouleaun kanssa vuonna 1979.

Fatah on johtava palestiinalainen vastarintaryhmä kansainvälisesti tunnustetussa Palestiinan vapautusjärjestössä (PLO), joka hallitsee miehitettyä Länsirantaa.

Vaikka Fatah on nyt kansainvälisen yhteisön mukaan laillinen ryhmä, 1960-luvulla Yhdysvallat ja Israel kuvailivat sitä terroristijärjestöksi samalla tavalla kuin ne ovat nyt tuominneet Hamasin. Hamas voitti viimeiset palestiinalaisvaalit vuonna 2006.

Khalaf, joka tunnetaan myös nimellä Abu Iyad, kuvaili elävästi, kuinka Irgunin Deir Yassinin verilöyly pakotti hänen perheensä jättämään kotinsa Jaffassa ja muuttamaan Gazaan kirjassaan "Palestinien sans patrie" [Palestiinalainen ilman kotimaata], joka perustuu haastatteluihin Rouleaun kanssa.

Vastoin virallisia kertomuksia, Khalaf sanoi, että sionistiset terroristiryhmät tappoivat yli 250 palestiinalaista huhtikuun 1948 hyökkäyksessä ja "puhkoivat monia ruumiita auki sauvoilla ja suolistivat noin kolmekymmentä raskaana olevaa naista".

Deir Yassinin verilöyly oli keskeinen tapahtuma sionistien etnisen puhdistuksen kampanjassa palestiinalaisia vastaan, jotka ovat Khalafin mukaan kärsineet sen seurauksista siitä lähtien. Sitä seurasi muita sionistien verilöylyjä palestiinalaiskaupungeissa, kuten Salihassa ja Lyddassa, mikä aiheutti palestiinalaisten massapaon, jota kutsutaan nimellä Nakba.

Vuoden 1948 alussa Haganah jatkoi "toimintaansa tiiviissä yhteistyössä separatististen järjestöjen, kuten Beginin Irgunin kanssa. Se aloitti säännölliset hyökkäykset arabiasutusten tyhjentämiseksi" sionistien kuvitellun juutalaisvaltion alueilla, Khalaf huomauttaa.

"Sadat tuhannet oman onnensa nojaan jätetyt palestiinalaiset päättivät jättää maansa etsiäkseen turvaa Deir Yassinin kaltaisilta verilöylyiltä ", hän sanoi.

Kun palestiinalaiset lähtivät, he toivoivat myös, että he voisivat pian palata kotiinsa, luottaen arabivaltioiden palauttavan heille alueensa. Mutta näin ei tapahtunut.

Juutalaiset maahanmuuttajat Euroopasta ja muualta asutettiin Palestiinaan Juutalaistoimiston ja sionististen aseellisten ryhmien avulla.

Tämä palestiinalaisväestön korvaaminen on jatkunut tähän päivään asti, kun Israel jatkaa laittomien siirtokuntien rakentamista miehitetyille alueille Länsirannalla.

Irgun, jota Begin johti vuosia, nimettiin YK:n, Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian toimesta terroristiryhmäksi.

Näistä voimakkaista tuomioista huolimatta Begin perusti oikeistolaisen israelilaisen poliittisen puolueen Herutin. Beginistä tuli Israelin kuudes pääministeri vuonna 1977. Herut yhdistyi myöhemmin nykyisen pääministerin Benjamin Netanjahun Likud-puolueeseen.

Luovuttaminen ei ole vaihtoehto

Khalaf nousi PLO:n varapäälliköksi ja tiedustelupäälliköksi sekä toiseksi vaikutusvaltaisimmaksi Fatahin johtajaksi Jasser Arafatin, palestiinalaisten vastarintaryhmän elinikäisen johtajan, jälkeen. Hän sanoi, että palestiinalaisten ei olisi koskaan pitänyt luopua maistaan.

"Kun katson taaksepäin, ajattelen, että maanmieheni tekivät virheen luottaessaan arabimaihin ja jättäessään kentän tyhjäksi juutalaisille kolonialisteille. Heidän olisi pitänyt vastustaa kaikilla keinoilla. Sionistit eivät olisi voineet tuhota heitä viimeiseen henkilöön asti. Lisäksi monille meistä maanpako oli pahempaa kuin kuolema."

Nyt kun Gazan asukkaat ovat maan sisäisiä pakolaisia, mitä pidetään toisena Nakbana, Khalafin varoitus saattaa kummitella Hamasin johdon yllä.

Vuodetut israelilaiset viralliset asiakirjat viittaavat siihen, että Tel Aviv suunnittelee jälleen toteuttavansa palestiinalaisten karkotuksen Gazasta Nakban tavoin.

Israelin armeija on pommittanut palestiinalaisaluetta ilmaiskuilla, raketeilla ja tykeillä yli kuukauden ajan, tappaen yli kymmenen tuhatta ihmistä, mukaan lukien naisia ja lapsia, kuten tapahtui Deir Yassirissa ja muilla alueilla 1940-luvulla.