Vapriikki-museon sekä Turun ja Helsingin yliopistojen yhteistyössä tekemä muinais-DNA-tutkimus, jossa analysoitiin 25 vainajaa Tampereen ja Pälkäneen alueilta, on paljastanut yli 800 vuoden takaisen perhesuhteen.
Kansainvälisessä iScience-julkaisussa julkaistu tutkimus on osa Vapriikin tutkimushanketta, jossa hyödynnetään moderneja luonnontieteellisiä menetelmiä Pirkanmaan menneisyyden tutkimiseen.
Tutkimuksen ehkä merkittävin löytö oli kahden täyssisaruksen tunnistaminen kahdesta eri hautapaikasta. 1100-luvun paikkeilla elänyt nainen oli haudattu 30 kilometrin päähän hänen veljestään.
“Havainto tarjoaa konkreettisen todisteen perhesuhteiden ulottumisesta eri paikkakunnille”, tutkija Ulla Nordfors Vapriikista sanoo.
Toisaalta samalle hautausmaalle vierekkäin haudattujen vainajien välillä ei löydetty perhesiteitä, mikä yllätti tutkijat.
“Varhaiskeskiajalla hautaustavat alkoivat noudattaa kristillisiä käytäntöjä, joissa kristilliseen yhteisöön kuuluminen määritti hautapaikkaa enemmän kuin suku”, Nordfors kertoo.
Tietoa entisaikojen ihmisten terveydentilasta
Tutkimus paljasti myös mikrobeja, jotka ovat vaikuttaneet entisaikojen ihmisten terveyteen. Noin 1200-luvulla eläneiden vainajien hammaskivestä löydettiin bakteereja, joilla on yhteys sekä suun sairauksiin että koko kehon hyvinvointiin.
1500-luvulla eläneiden viisivuotiaan tytön ja aikuisen miehen luista taas löydettiin viitteitä Yersinia enterocolitica -bakteerista, joka voi aiheuttaa vakavia suolistoinfektioita. 1800-luvun alussa haudatun miehen jäännöksistä puolestaan löytyi Treponema-suvun bakteeria, johon kuuluu myös kuppaa aiheuttava alalaji.
Tutkimuksessa selvitettiin myös yksilöiden geneettisiä ominaisuuksia ja perinnöllisiä sairauksia. Nykysuomalaisten lailla useimmat tutkitut vainaat ovat sietäneet laktoosia, eli he ovat pystyneet käyttämään maitotuotteita aikuisina.
Varhaiskeskiajan ja uuden ajan alun vainajat osoittautuivat geneettisesti keskenään hyvinkin samankaltaisiksi.
“Tulokset viittaavat väestön jatkuvuuteen alueella ainakin varhaiskeskiajalta saakka”, sanoo geneetikko Sanni Peltola.
Lisäksi tutkituilta yksilöiltä löytyi geneettisiä yhteyksiä Skandinavian ja Laatokan alueelta tutkittuihin arkeologisiin yksilöihin.
